Koulu alkoi syksyllä ja oppilaat palasivat hyvin levänneinä kouluun. Yläkoulu ei ollut muuttunut paljon. Ulos oli tullut kiipeilyteline ja pieni koriskenttä. Kioski ei ollut vielä auki ja oppilaat kyselivät opettajilta ja rehtorilta, että koska se aukeaa. Rehtori ei sanonut tarkkaa päivää ja oppilaat arvelivat, että se ei enää koskaan aukea. Mutta sitten parin viikon kuluttua kioski aukesi. Vaan oppilaat eivät olleetkaan niin innoissaan siitä, koska myynnissä oli vain leipää,mehua ja myslipatukoita. Uusi rehtori Petri Saunamäki oli päättänyt, että kioskiin ei tule enää karkkeja. Kioskissa ei ole myöskään enää vesipistettä, että saisi itse ottaa vettä, vaan sitä pitää pyytää myyjältä.
School began this autumn and well rested pupils came back. Our school had not changed much. There was a new climbing place and a basketball field outside. Kiosk was closed and the students kept asking when it was going to open. Our principal did not know the exact date and the students thought that it was never going to open. But after a couple of weeks it opened. Some students were not so excited because the menu was just bread, juice and muesli bars. New principal Petri Saunamäki had decided that the kiosk is not going to sell candys any more. A jar to pour a glass of water by yourself is also missing – you have to ask the water from the kiosk-keeper.
Mari
Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti