Playing And Clubing

Haastattelimme yläkouluikäisiä kerhonohjaajia, jotka vetävät seurakunnan järjestämiä lasten ja alakouluikäisten kerhoja.

Miksi olet kerhonohjaaja?

Saga: - Näkee kavereita.

Jenni: - Tykkään olla lasten kanssa, ja onhan se mukavaa tekemistä itsellenikin.

Hanna K: - Kerhoa on kiva pitää.

Hanna O: - Siitä saa kokemusta ja onhan se kivaakin.

Onko se mukavaa?

Saga: - On, siellä on aina niin kivat jutut.

Jenni: -Riippuu vähän ryhmästä, mutta onhan se.

Hanna K: - On.

Hanna O: - Ihan mukavaa.

Mitä kerhoa pidät?

Saga: - Puuhakerhoa.

Jenni: - Hevos- ja poikakerhoa.

Hanna K: - Valokuvauskerhoa.

Hanna O: - Liikuntakerhoa.

Montako ohjaajaa on?

Saga: - Neljä – Minä, Jenna, Vilma ja Aino.

Jenni: - Molemmissa kerhoissa kaksi. Hevoskerhoa pidän Petran ja poikakerhoa Karoliinan kanssa.

Hanna K: - Kaksi, pidän kerhoa Elinan kanssa.

Hanna O: - Kaksi, toinen ohjaaja on Jonna.

Mitä teette kerhossa?

Saga: - Riippuu vähän päivästä. Ollaan tehty ruokaa, ennen joulua pidettiin pikkujoulut ja nyyttäritkin on ollut. Leikitään paljon, ja tulossa on vielä ainakin ulkoilupäivä. Kerhossa pidetään myös pieniä hartauksia.

Jenni: - Heppakerhossa opetellaan kaikkea hevosista, poikakerhossa pelataan ja leikitään.

Hanna K: - Opetellaan valokuvauksen teoriaa, kuvataan ja leikitään.

Hanna O: - Leikitään liikunnallisia leikkejä ja muuta vastaavaa.

Mikä siinä on parasta?

Saga: - Mikään ei nouse muiden yläpuolelle.

Jenni: - Saa tutustua uusiin ihmisiin.

Hanna K: - Maanantait on aina niin tylsiä, niin kerhon pitäminen piristää.

Hanna O: - Lapsien kanssa on mukava viettää aikaa.

Kysyimme mielipidettä kerhonohjaajatoiminnasta myös Venlalta, joka ei itse toimi kerhonohjaajana.

- Minusta on hyvä, että nuorille järjestetään tekemistä, eikä kaikki aika mene kotona tietokoneen ääressä. Voisihan kerhonohjaajan homma olla mukavaa. Toimisin ehkä kerhonohjaajana, jos minulla olisi aikaa.

-Venla tulee mielestään toimeen lasten kanssa. Hän on ollut TET-harjoittelussa päiväkodissa. Jos Venla toimisi kerhonohjaajana, hän voisi pitää sekalaista puuhakerhoa.

________________________________________________________________________________________

We interviewed secondary-school-aged club instructors who run clubs arranged by the church, meant for children and elementary-school-aged kids.

Why are you a club instructor?

Saga: - I can meet my friends.

Jenni: - I like being with children, and it’s fun for myself, too.

Hanna K: - It’s nice running a club.

Hanna O: - I get life experience and it’s kinda fun, too.  

Is it fun?

Saga: - Yes, it’s always fun being there.

Jenni: - It depends on the group, but yeah, it is.

Hanna K: - Yes.

Hanna O: - Yeah, somewhat.

What kind of club are you running?

Saga: - The playing club.

Jenni: - The horse club and the boy club.

Hanna K: - The photographing club.

Hanna O: - The gym club.

How many instructors are there?

Saga: - Four – Me, Jenna, Vilma and Aino.

Jenni: - In both clubs, we have two. I’m running the horse club with Petra and the boy club with Karoliina.

Hanna K: - Two, I’m running the club with Elina.

Hanna O: - Two, the other one is Jonna.

What kinds of activities you do?

Saga: - It depends on the day. We’ve cooked food, had a pre-Christmas party and we’ve had a potluck. We play a lot, and there’s an outdoor activities day coming, too. We also have some preaches.

Jenni: -In the horse club we learn all kinds of stuff about horses. In the boy club, we play different kinds of games.

Hanna K: - We teach the theory of photography, take photographs and play some games.

Hanna O: - We play athletic games and stuff like that.

What’s the best thing?

Saga: - Well, nothing really rises on top of other things.

Jenni: - I get to meet new people.

Hanna K: - The Mondays are always boring, so running the club cheers me up.

Hanna O: - It’s nice spending time with children.

We also asked an opinion about club instructor activity from Venla, who herself doesn’t work as a club instructor.

- I think it´s nice that youth is being arranged things to do instead of playing with computer at home. It would be nice to work as a club instructor. I would do so if I only had time.

- Venla likes to be with children. During the Work Practise Program she was in kindergarden. If she was working as a club instructor she would run playing club.



We need probl... I mean help

Kävimme haastattelemassa koulumme kuraattoria, Antti Latvalaa.

– Olen 36-vuotias ja minulla on kolme lasta. Luin ensin lähihoitajaksi, ja sen jälkeen ammattikorkeakoulussa sosionomin tutkinnon. Olen myös suorittanut ylemmän ammattikorkeakoulun tutkinnon. Ennen kuraattorin työtä täällä koululla olen tehnyt lastensuojelutyötä. Koulutukseltani olen sosionomi.

– Kuraattorin työssä houkuttelee se, että saan tehdä töitä nuorten kanssa. Jos en olisi kuraattori, työskentelisin rakennuskonservointi-alalla.

– Luonani käy viikoittain 5-10 oppilasta. Jokainen nuori tuo mukanaan omat haasteensa. Koulukiusaaminen on yksi suurimmista haasteista, joita kohtaamme. Kiusaaminen on useimmiten nimittelyä ja huutelua. Joskus myös väärinkäsitykset saavat asiat paisumaan suuremmiksi ongelmiksi, kuin ne alun perin olivatkaan.

Kuraattorille tullessa ei tarvitse ajanvarausta, vaan ovet ovat aina auki, eikä ole olemassa niin pientä ongelmaa, etteikö siitä voisi tulla puhumaan.

Antti Latvala lähettää terveisiä kaikille koulun oppilaille ja henkilökunnalle.

We made an interview to our curator, Antti Latvala.

- I'm 36 years old and I have three kids. I first studied as a nurse and afterwards continued my studies at University of Applied Sciences to become a bachelor of social services. Before coming to Lapua Secondary School I was working in child welfare. I like to work with young people. If I wasn’t a curator, I would like to conservate houses.

- I have about 5-10 students per week. Everybody comes with different challenges. School bullying is the main challenge. Bullying is usually calling names and shouting. Sometimes misunderstandings make the situation even worse than it was in the beginning.

You don’t need a reservation to come and talk to curator. His doors are always open. There is no such a little problem you couldn’t come and talk about.

Antti Latvala sends greetings to shools personnel and students.

© Jenttu & Vilma & Sarita

Working with pleasure

TET

= Työelämään Tutustuminen.

TET on viikon mittainen työharjoittelu jonka aikana 8. ja 9. luokan oppilaat ovat töissä valitsemallaan työpaikalla. 7. luokkalaisilla on kahden päivän mittainen ruokala-TET, jonka he suorittavat koulun ruokalassa.

Työpaikkaan pitää hakea itse ennen TET -viikkoa. TETin loppupuolella TETläiset pyytävät kirjallisen arvostelun käyttäytymisestään ja työnteostaan työnantajalta, jonka he palauttavat seuraavalla viikolla opinto-ohjaajalleen. Työnantajan antama arvostelu auttaa esimerkiksi kesätyöpaikan hakemisessa.

Työharjoittelussa oppilaat tekevät samankaltaisia töitä kuin itse työntekijät.

Yleisimpiä TET -paikkoja ovat paikalliset kaupat (K-Market, S-Market, Halpa-Halli), alakoulut ja päiväkodit.

Kirjoittajien oma mielipide TET -viikosta, työpaikoistaan, työtehtävistä ja työnantajista

Jenina - Mielestäni TET -paikassa oli erittäin mukavaa. En olisi halunnut palata takaisin kouluun sen jälkeen. Olin työharjoittelussa Pentikissä, joka on sisustustarvikeliike. Työntekijät olivat mukavia ja työtehtävät olivat helppoja, sekä niitä tehdessä aika kului nopeasti. Joskus kuitenkin oli niin, että työnantajat/työntekijät eivät meinanneet keksiä mitään tekemistä.

Vilma - Mielestäni TET -paikassa oli ihan mukavaa ja rentoa. Olin työharjoittelussa koulussa, yläkoulun viereisessä alakoulussa. Työtehtäviä oli ihan riittävästi ja kaikki olivat tarpeeksi helppoja, joten ei tullut stressiä. Pidimme kaverini kanssa oppitunteja, sekä teimme toimistotehtäviä. Työntekijät olivat mukavia. Vaikka TET -paikalla oli mukavaa, oli silti ihan mukavaa palata takaisin kouluun kavereiden luokse.

Sarita - Olin tetissä samassa alakoulussa kuin Vilmakin. Tetissä oli ihan mukavaa, vaikka välillä tekemistä ei ollutkaan. Suurimmaksi osaksi saimme Vilman kanssa olla kuitenkin koko ajan tekemässä jotain, vaikka ei muuta olisi ollut, joku otti meidät usein tunnille auttamaan ja tarkistamaan tehtäviä. Meille annetut tehtävät olivat todella erilaisia, mutta kaikki kuitenkin sen verran helppoja, että suoriuduimme niistä ainakin kohtalaisesti. En pidä paljonkaan pienistä lapsista, joten loppuviikosta olin jo kiitollinen, että TET-viikko oli loppumassa.

Kirjoittajat Vilma & Jenina & Sarita

TET

= Work Practise Program.

TET is a week-long work practice. During TET, the eighth and ninth grade students work at a “job” they’ve chosen for themselves. The seventh graders have a two-day canteen TET, which they perform at the school canteen. The students have to apply for the job before the TET week. At the end of the TET, the students ask for a written evaluation of their behaviour and working from their employer. They will later return it to their student counsellor. The evaluation given by the employer will help e.g. when applying for a summer job. During the TET, the students work with same kinds of tasks the real employees do.

The most common places for TET are local shops, elementary schools and kindergartens.

The writers’ own opinions about their TET week, their jobs, working assignments and employers

Jenina: In my opinion, my TET place was very pleasant. I really didn’t want to go back to school after the week. I worked at Pentik, which is a furnishing shop. The employees were nice and the working assignments were easy, and time passed quickly while working. However, sometimes the employees/employer didn’t find anything for me to do.

Vilma: In my opinion, my TET week was quite nice and relaxed. I worked at a school, an elementary school next to our school. There was enough working assignments for me and they were all easy enough, so I didn’t get too much stress. I held classes with my friend, and we did some office work. The employees were nice. Even though the TET week was pleasant, it was still nice to return to school and meet my friends.

Sarita: For TET, I was at the same school with Vilma. It was quite nice there, even though we didn’t always have things to do. Most of the time we were still doing something with Vilma, even though there wasn’t anything else, somebody often took us to help at class and to correct tests. The tasks given to us were really different, but they were all easy enough that we passed the week moderately. I don’t really like little kids,

so at the end of the week, I was grateful the TET week was ending.

Written by Vilma, Jenina & Sarita

Translation by Alice